Julkaistu ensi kerran Linkedinissä touko-kesäkuun vaihteessa.
Olen jo tottunut äitini Reetta Rajala n nopeaan toimintaan ajankohtaisissa aiheissa. Seksuaalikasvattajana haluan jättää tähän muutamia pointteja seksuaaliväkivaltaan liittyen.
Seksuaalirikoslaki on muuttunut vuoden 2023 alusta suostumusperusteiseksi. Vanhassa laissa raiskaukseksi katsottiin vain sellainen teko, jossa raiskauksessa uhattiin väkivallalla tai käytettiin (muuta) väkivaltaa. Seksuaalikasvattajana Malmin tapaus nostattaa useita ajatuksia. Päällimmäisenä ajattelen, että lain hengen mukaisesti lakiprosessin pitäisi olla erilainen. Viesti seksin harrastelijoille tulisi olla se, että koskaan ei ole niin kiire panemaan etteikö osapuolten humalatilan voi odotella laskevan alle 1 promillen. Sekin on monelle liian tukeva humalatila oman suostumuksen tutkiskeluun.
Elokuvaseksi etenee nopeasti ja osapuolet tuskin malttavat odottaa pääsevänsä hommiin. Tämä mielikuva paitsi aiheuttaa pettymyksiä pitkässä parisuhteessa, mutta myös kannustaa liian hätäiseen arvioon kumppanin halukkuudesta. Toivon seksuaalikulttuurin kehittyvän siihen suuntaan, että jatkossa olisi aivan normaalia odottaa seuraavaan päivään ja myös tulkita hitaasti etenevä seksi kuumaksi ja nautinnolliseksi.
Julkisuudessa olevien tietojen mukaan kyseessä on ollut ”raju seksi”. Tämän pitäisi nostaa suostumuksen standardeja vielä korkeammalle tasolle. BDSM on viime vuosina valtavirtaistunut, mutta sen mukana pitäisi yleistyä myös siihen liittyvät neuvottelun taidot. Ennen leikkiä on tapana keskustella siitä, mitä yhteiseltä ajalta toivotaan. Kokeneimmat kinksterit aloittavat neuvottelun jo deittailuäpissä, eikä tapaamista synny ilman yhteisiä mielenkiinnon kohteita. BDSM-yhteisön bileissä on säännönmukaista, ettei alkoholia nautita hauskuuden maksimoimiseksi. Näin vältetään sekä fyysisten että henkisten loukkaantumisten syntyä. Hyvä sadomasokisti haluaa, ettei leikistä seuraa sairaalareissua eikä pitkittynyttä terapiakontaktia.
Pidän ongelmallisena myös suhtautumistamme torjutuksi tulemiseen. Tämän muuttaminen yhteiskunnan tasolla on valtava haaste, koska historiallisesti sosiaalinen ulossulkeminen on ollut ihmiselle hengenvaarallinen tilanne. Epäonnistunut pokausyritys voi äärimmäisessä tilanteessa tuntua kehossa fyysisenä kipuna. Se, mikä ei ole biologista on asennoituminen naisen kehoon. ”Manosfäärissä” (esim. Andrew Tate) levitetään ajattelumallia, jossa nainen on tarkoitettu miehelle alisteiseksi palvelijaksi ja vauvantekokoneeksi. Tämän perusteleminen biologialla on tieteellisesti harhaanjohtavaa, koska tutkimusaiheesta riippumatta naisten populaatiosta löytyy moninainen joukko erilaisia ihmisiä.
Tämän asiakokonaisuuden kaikkien puolten pohtiminen yhdessä julkaisussa on mahdotonta. Haluan jakaa jo huomenna tietoa seksuaaliväkivallan vastaisesta työstä ja antaa hyvät vinkit lahjoittamiseen.
Vastaa